"Kunhan vain saadaan aikaa käytettäväksemme, niin kyllä keksimme keinon antaa takaisin myöskin oikeaa elämää. Etkö ole lukenut roomalaisen runoilijan teoksista, miten Cassidaea teki kuolleet eläviksi?"
"Niin kyllä, runoilijain teoksista!"
"Roomalaiset sanoivat runoilijoita näkijöiksi, älä unohda sitä, ystäväni."
"Sanokaa minulle kuitenkin…"
"Mitä, vieläkö vastaväitteitä?"
"Niin, jos teidän elämäneliksirinne olisi valmis ja te antaisitte koirallenne sitä, eläisikö se sitten iankaikkisesti?"
"Tietysti."
"Ja jos koira joutuisi jonkun käsiin, joka tekisi kokeita niinkuin tekin ja surmaisi sen?"
"Hyvä, hyvä!" huudahti ukko iloissaan ja löi kämmeniään vastatusten.
"Kas siinä väite, jota sinulta juuri odotinkin."
"Jos sitä odotitte, niin vastatkaa sitten minulle."