"Sen minä jo aavistin", lisäsi hän huokaisten.
"Hyvä Jumala, sire…"
"Tunnettehan Ranskan historian, eikö niin, herra de la Vauguyon?"
"Sire, niin olen aina itse luullut, ja luulen vastakin, ellei teidän majesteettinne sano toista."
"No hyvä, silloin te myöskin tiedätte, mitä minulle tapahtui hääpäiväni iltana."
"En, sire, sitä minä en tiedä."
"Mutta, hyvä Jumala, sittenhän te ette tiedä mitään!"
"Jos teidän majesteettinne suvaitsisi kertoa minulle tuon tapauksen, joka on ollut minulle tuntematon…"
"Kuulkaa sitten, ja olkoon tämä teille läksy kasvattaessanne kahta muuta pojanpoikaani, herttua."
"Minä kuuntelen, sire."