"Kyllähän, rakas Andrée, ja tuo mies oli kovin tunnontarkka koko kertomuksessaan, mikäli ainakin minusta tuntui; kuitenkin ovat eräät kohdat hänen kertomastaan näyttäneet minusta elleivät epäiltäviltä, niin ainakin hämäriltä, niin, se on sopiva sana."
"Kuinka niin, ja mitä sillä tarkoitat, veljeni?" kysyi Andrée aivan neitseellisen vilpittömästi.
"Niin, hämäriltä, se sana sopii."
"Selitähän asiaa."
"Niinpä esimerkiksi on eräs kohta, jota en alussa tullut ajatelleeksi ja joka sitten on tuntunut minusta kovin merkilliseltä."
"Mikä sitten?" kysyi Andrée.
"Juuri tapa", vastasi Filip, "tapa, jolla sinä pelastuit. Kerropas se minulle, Andrée."
Nuori tyttö näytti ristiriitaiselta.
"Oh, Filip", vastasi hän, "minä olen sen melkein unohtanut, niin pelästynyt olin".
"Ei väliä, hyvä Andrée, kerro sen verran kuin muistat."