"Ei, ma foi", vastasi Rousseau ihastuksissaan. "Minä olen etsinyt sitä sieltä turhaan. Tournefortin sanalla: mainio kerrassaan!"
"Ah, miten ihastuttava huvimaja", virkkoi Gilbert, joka nyt oli siirtynyt viimeisestä miehestä etupäähän.
"Gilbertillä on nälkä", huomautti herra de Jussieu.
"Oh, monsieur, pyydän anteeksi; minä kyllä jaksan odottaa, kunnes te olette valmis."
"Sitä suuremmalla syyllä, koska ei ole hyvä ruuansulatukselle keräillä kasveja syönnin jälkeen; ja sitäpaitsi on silmä silloin huono huomaamaan ja selkä veltto; kootaan nyt vielä tuokio kasveja", virkkoi Rousseau. "Mutta mikä tämä paviljonki on nimeltään?"
"Rotanloukku", virkkoi herra de Jussieu muistaen herra de Sartinesin keksimän nimen.
"Mikä merkillinen nimi!"
"Oh, tehän tiedätte, että tällaisille metsämajoille keksitään mielellään omituisia nimiä."
"Mutta kenenkä on tämä tila, tämä ihana siimesmetsä?"
"Sitä en tosiaan tiedä."