"Mutta oikeastaan minä olen tyhmä; mitä minulla on parlamenttien, Choiseulin ja hänen hallituksensa kanssa tekemistä?" huudahti puolestaan kreivitär. "Mitä liikuttaa minua kuningaskaan, minua, hänen hätävaraansa!"
"No taasko!"
"Aina, sire."
"Kuulkaas, kreivitär, kaksi tuntia ajatusaikaa."
"Kymmenen minuuttia, sire. Minä menen sänkykamariini, pistäkää minulle vastaus oven alitse: tuossa on paperia, tuossa on kynä ja mustetta. Jos ette kymmenen minuutin päästä vastaa, tai ette vastaa niinkuin minä tahdon, — niin: hyvästi, sire! Älkää ajatelko enää minua, minä olen täältä kadonnut. — Muussa tapauksessa…"
"Muussa?"
"Ottakaa pois salpa, ja antaa taas ravata entisellään."
Ludvig XV suuteli tyyneltä näyttääkseen kreivittären kättä, ja kreivitär sinkautti pois mennessään hänelle kaikkein kiihoittavimman hymynsä, joka oli kuin minkä pedon.
Kuningas ei millään tavoin vastustanut hänen poistumistaan, ja kreivitär sulkeutui viereiseen kamariinsa.
Viisi minuuttia myöhemmin pujahti nelin kerroin taitettu paperilappu kreivittären kamariin oven silkkisen alareunatäytteen ja villamaton välitse.