"Älkää kursailko, prinssi, pyydän; kukin pitää huolen omista asioistaan. Kuningas on tuolla, tuon kastanjapuu-ryhmän varjossa, teillä on kuninkaalle asiaa, se sopii hyvin. Champagne!"
Champagne pysäytti heti.
"Champagne, laske meidät maahan ja vie sitten hänen ylhäisyytensä kuninkaan luokse."
"Hm, yksinänikö, kreivitär?"
"Tehän toivoitte saavanne puhella kuninkaan kanssa, herra kardinaali."
"Se on totta."
"Nyt saatte hänet aivan kokonaan haltuunne."
"Oi, te kukkuroitte minut kohteliaisuudella."
Ja kirkkoruhtinas suuteli hienosti rouva Dubarryn kättä.
"Mutta te, madame, minnekä te vetäydytte?" kysyi hän.