"Eikö herra de Choiseul lopuksi ole tässä istuvan kreivittären julkinen vihollinen, ja eikö hän koeta kaikin mahdollisin keinoin karkoittaa madamea valtaistuimelta, jonka minä olen madamelle luvannut?"
"Ah, mitä siihen tulee, se on selvää totta", virkkoi kreivitär; "mutta sekin täytyisi todistaa… Jos minä vain sen voisin!"
"Mitä siihen nyt vaaditaan? Joutavanpäiväinen seikka." Marski puhalsi kämmentään pitkin ja sanoi ivallisesti:
"Niin, niin, joutavanpäiväinen seikka vain!"
"Esimerkiksi jokin kahdenkeskinen kirje", sanoi Balsamo. "Aivan niin… sellainen pikkuasia…"
"Kirje rouva de Grammontilta, vai mitä, herra marski?" jatkoi kreivi.
"Taikuri, oi hyvä taikuri, hankkikaa minulle sellainen", huudahti rouva Dubarry. "Viisi vuotta minä olen itse sitä nyt koettanut; minä olen uhrannut joka vuosi siihen satatuhatta livreä, mutta en ole onnistunut."
"Siksi, että te ette ole kääntynyt minun puoleeni, madame", vastasi
Balsamo.
"Kuinka tarkoitatte?" äännähti kreivitär.
"Niin, jos olisitte kääntynyt minun puoleeni, olisin minä…"