Tuli tuokion hiljaisuus.
"Katsokaa", lausui Balsamo vaativasti.
"Leveällä tiellä; sen kahden puolen on puita."
"Mutta millä tiellä?"
"En tiedä, kaikki tiet ovat samanlaisia."
"Kuinka, eikö mikään teille osoita, mikä tie se on; jokin virstanpatsas, viitta?"
"Odottakaa, odottakaa; vaunut vierivät liki ratsastajaa: ne menevät hänen ohitseen, tulevat minua kohti."
"Minkälaiset vaunut?"
"Raskaat, suuret vaunut, täynnä pappeja ja upseereja."
"Eikö niissä ole mitään kirjoitusta?" kysyi Balsamo. "Kyllä on", vastasi ääni. "Lukekaa se."