Hyvä Jumala, kuinka hän ja rouva Dubarry sitten iloitsivat ja onnittelivat toisiaan! Kädenpuristukset, tukahutetut naurunpuuskat, hurmautuneet jalanpolkemiset näyttivät tänä päivänä tulleen Luciennesin asukkaiden kotikieleksi!
"Täytyy tunnustaa", virkkoi rouva Dubarry, "että kreivi Balsamo tai Fenix, kuten te, marski, häntä kutsutte, on aikakautemme ensimmäinen mies. Olisi suuri vahinko, jos nykyaikaan poltettaisiin noitia."
"Aivan niin, kreivitär, hän on suuri mies", vastasi herttua de
Richelieu.
"Ja hän on kaunis mies. Minä olen rakastunut tuohon mieheen, herttua."
"Te saatte minut mustasukkaiseksi", vastasi Richelieu nauraen ja haluten suuresti kääntää samalla keskustelun vakavampiin asioihin. "Kreivi de Fenix olisi kauhea poliisimestarin virassa."
"Minä ajattelin sitä", vastasi kreivitär. "Mutta se on mahdotonta."
"Minkä tähden, kreivitär?"
"Sen tähden, että hän tekisi virkaveljensä mahdottomiksi."
"Kuinka niin?"
"Koska hän tietää kaikki ja näkee kaikki heidän korttinsa."