"Tämä nainen, ruhtinatar, kuningatar", toisti Lorenza, "hän on yhtä puhdas ja neitsyt kuin minä; puhtaampikin, neitsyellisempi minua, sillä hän ei rakasta niinkuin minä".
"Oi kohtaloa", mutisi Balsamo. "Kiitos, Lorenza, minä tiedän nyt kaikki, mitä tarvitsen tietoon."
Balsamo syleili Lorenzaa, pisti huolellisesti nuo hiuskiharat taskuunsa talteen, leikkasi pienen tukun tukkaa Lorenzan mustasta päästä, poltti sen tukun kynttilän liekissä ja kokosi tuhkan samaan paperiin, jossa dauphinen hiukset olivat olleet.
Sitten meni Balsamo jälleen alas, ja mennessään hän herätti nuoren naisensa.
Kirkkoruhtinas odotti alhaalla kärsimättömänä ja epätietoisena.
"No, herra kreivi?" kysyi hän.
"Hyvä, monseigneur…"
"Oraakkeli…?"
"Oraakkeli sanoo, että te voitte toivoa."
"Sanoiko se niin?" huudahti prinssi riemuissaan.