"Totisesti, siltä näyttää, monseigneur."
"Että kuningas tohtii pistää kätensä ampiaispesään!"
"Te ette oikein uskonut sitä eilen."
"Minä en sanonut, ettei hän siihen pistäisi kättänsä, monsieur Rafté, vaan sanoin että hän siitä selviytyisi… Ja nyt näet, että hän tekeekin sen."
"Totuus on, että parlamentti on lyöty."
"Ja minä myöskin!"
"Niin, hetkeksi kyllä."
"Ainiaaksi! Eilen minä sen aavistin, ja sinähän varoititkin minua, ettei tässä saattaisi käydä muuta kuin pahoin."
"Monseigneur, te annatte rohkeutenne liian pian lannistua, mikäli luulen."
"No, Rafté, nyt olet tyhmyri. Minä olen lyöty ja saan kestit maksaa. Etkö muka ymmärrä, miten ilkeä minun on olla naurun esineenä Luciennesissa; juuri paraikaa ilkkuu herttua minulle rouva Dubarryn sylissä. Neiti Chon ja herra Jean Dubarry pitävät minua narrinaan, ja neekeripoika hotkii namusia ja näyttää minulle pitkää nenää. Corbleu, minulla on hyvä luonto, mutta tämä saa minut raivoon!"