"Minunko estää teitä tekemästä pahoin?… Te erehdytte henkilöstä, herra marski; te sanotte alinomaa, että minä olen hölmö, että te olette kasvattanut minut, ja nyt te luulette, etten minä iloitsisi, kun näen tehtävän tyhmyyksiä tai onnettomuuden tulevan?… Sitä älkää odottakokaan."
"Tuleeko tästä sitten onnettomuus, herra povari?"
"Varmaan."
"Mikä?"
"Se, että te pidätte itsepintaisesti päänne, ja että herttua d'Aiguillon valitsee kultaisen keskitien parlamentin ja rouva Dubarryn väliltä; samassa tulee hänestä ministeri, ja teidät ajetaan maanpakoon tai pistetään Bastiljiin."
Marski kaatoi vimmoissaan koko nuuskarasiansa sisällön matolle.
"Bastiljiinko", matki hän kohauttaen hartioitaan. "Onko nyt Ludvig XV sitten sama kuin Ludvig XIV?"
"Ei, mutta rouva Dubarry vastaa herttua d'Aiguillonin avustuksella hyvin rouva de Maintenonia; varokaa itseänne! Ja enpä nykyään tosiaan tiedä jalosyntyistä prinsessaa, joka toisi teille sinne namusia ja hanhenmaksaa."
"Riittävät ennustukset", vastasi marski vaiettuaan kauan aikaa.
"Sinä näet tarkoin tulevaisuuden, mutta olepas hyvä ja virka jotakin nykyisestäkin?"