"Ahaa, se on hyvä!" sanoi kuningas ja hieroi käsiään. "Te valitatte minun parlamenttejani vastaan? No niin, olkaa hyvä ja saattakaa ne järkiinsä. Minullakin on valituksen syytä niitä vastaan, ja minä pyydän samoin oikeutta teiltä", lisäsi hän ja matki kreivitär de Béarnin syvää lyykistystä.
"Sire, tehän olette kuningas, te olette hallitsija."
"Kyllä, kuningas ja hallitsija, mutta en aina vallitsija."
"Sire, ilmoittakaa tahtonne."
"Sen minä teenkin joka ilta, madame; mutta he ilmoittavat myöskin tahtonsa joka aamu. Ja koska nämä kaksi tahtoa ovat toisiinsa nähden aivan vastakkaisia, niin käy meille kuten maan ja kuun, jotka kiertävät toistensa ympärillä koskaan toisiaan kohtaamatta."
"Sire, teidän äänenne on tarpeeksi mahtava kaikuakseen tuollaisen joukkion alinomaisen huutamisen ylitse."
"Siinä erehdytte. Minä en ole asianajaja, mutta he ovat sitä. Jos minä sanon niin, sanovat he ei; mahdotonta päästä sovintoon… Kuulkaas, jos keksitte jonkin keinon, jolla heidät voi estää sanomasta ei, silloin kun minä sanon toisin, niin olen heti teidän liittolaisenne."
"Sire, minä tiedän sen keinon."
"Sanokaa minulle heti."
"Sen teen, sire. Pitäkää lit de justice."