— Päinvastoin, me autammekin teitä jos tarvitaan.
— Mitä hän sanookaan? murisi Porthos.
— Pöllö, ole vaiti, virkkoi Athos.
— Mutta lupasittehan ... sanoi kauppiasparka matalalla äänellä.
— Emmehän voi teitä pelastaa, ell'emme säily vapaina, vastasi joutuisasti ja kuiskaisemalla d'Artagnan, ja jos me vähänkään näyttäisimme teitä puollustavan, otettaisiin meidät kiini yhdessä teidän kanssanne.
— Minusta näyttää kumminkin...
— Astukaa esiin, hyvät herrat, astukaa esiin, lausui kuuluvalla äänellä d'Artagnan; minulla ei ole mitään syytä puollustaa tätä herraa. Vasta tänäpäivänä olen hänen nähnyt ensi kerran, mistä syystä, sen hän on itse teille sanova, nimittäin, hän tuli vaatimaan minulta hyyriä asunnostani. Eikö totta, herra Bonacieux? Vastatkaa!
— Se on peräti totta, huudahti kauppias, vaan herra, ei sano teille...
— Vaiti minusta ja ystävistäni, vaiti erittäinkin kuningattaresta, muuten saatatte meidät kaikki hukkaan, pelastamatta kuitenkaan itseänne. Menkää, menkää hyvät herrat ja viekää pois tuo mies!
Ja d'Artagnan työnsi hämmästyneen kauppiaan poliisien käsiin, sanoen: