— On...
— Hyvä! ja suostuvaisuutenne merkiksi teiltä joku esine, joka vakuuttaisi minua, ett'en ole nähnyt unta; jotakin, mitä olette käyttäneet, ja jota minä vuorostani saattaisin käyttää, joku sormus, kaulavitja tai muu semmoinen.
— Ja menettekö sitten, menettekö sitten, jos annan teille mitä pyydätte?
— Menen.
— Heti paikallako?
— Niin.
— Lähdette Ranskasta ja palaatte Englantiin?
— Niin, sen vannon!
— Odottakaa siis hiukkanen.
Ja Itävallan Anna meni huoneihinsa ja tuli melkein samassa tuokiossa takaisin, pitäen kädessään ruusupuista rasiaa, jonka kannessa oli hänen nimimerkkinsä kullalla kirjoitettuna.