— Eräs korkea henkilö lähettää sinut, eräs toinen korkea henkilö odottaa sinua: palkinto menee yli toivojesi, siinä kaikki, mitä voin sinulle luvata.
— Taas vehkeitä ja juonia! aina vaan vehkeitä ja juonia! kiitoksia paljo, minä epäilen nyt jo semmoisia ja herra kardinaali on minua siinä suhteessa valaissut.
— Kardinaali! huudahti rouva Bonacieux, oletko nähnyt kardinaalin?
— Hän kutsutti minut luoksensa, vastasi kauppias ylpeästi.
— Ja sinä noudatit kutsumusta, ajattelematon mies!
— Minä sanon sinulle, ett'ei minulla ollut valitsemisen varaa, mennäkkö vai olla menemättä, sillä minä olin kahden vahdin välissä. Tosin kyllä, kun en silloin vielä kardinaalia tuntenut, olisin ollut kovin hyvilläni, jos en olisi tarvinnut hänen luoksensa mennä.
— Pitelikö hän sitten sinua pahasti? uhkailiko hän sinua?
— Hän otti minua kädestä ja sanoi minua ystäväksensä — ystäväksensä! kuuletko, eukkoni? — minä olen suuren kardinaalin ystävä!
— Suuren kardinaalin!
— Epäätkö häneltä tuon nimityksen, kenties?