— Oh, en millään muotoa.
— No niin! ilmoittakaa hänelle salaisuutenne ja kysykää häneltä, olkoonpa asia kuinka tärkeä, kallisarvoinen, tai hirvittävä tahansa, voitteko uskoa sen minun haltuuni.
— Mutta tuo salaisuus ei ole minun, enkä siis voi uskoa sitä kellenkään.
— Uskoittehan sen herra Bonacieux'illekin, sanoi d'Artagnan harmissaan.
— Aivan samoin kuin uskoo kirjeen onttoon puuhun, kyyhkyn siiville tai koiran kaulaan.
— Vaan näettehän, että minä rakastan teitä.
— Kyllähän sanotte niin.
— Minä olen luotettava mies!
— Sen uskon.
— Ja rohkea.