Herra Bonacieux aukasi ovensa ja nähden huoneen tyhjäksi palasi hän vaippamiehen luokse, jonka hän oli hetkiseksi jättänyt yksinään.
— Hän on mennyt, sanoi hän, hän on palannut Louvreen.
— Oletteko varma, virkkoi tuntematon, ett'ei hän epäillyt, missä aikomuksissa te lähditte ulos?
— Ei hän epäillyt mitään, vastasi Bonacieux itseensä tyytyväisenä; hän on hyvin herkkäuskoinen nainen.
— Onkohan henkivartijakokelas kotonaan?
— En luule; niinkuin näette, on hänen ikkunaluukkunsa kiini, eikä mitään valoa näy rakojen lävitse.
— Yhtä hyvin on paras ottaa siitä selvä.
— Millä tavoin?
— Mennä kolkuttamaan hänen ovellensa.
— Menkäämme.