— En minä mitään lomalupaa ole pyytänyt.
— Ole vaiti ja ota vastaan, sanoi d'Artagnan. Ja te, ystäväni, tässä puoli pistole'a vaivoistanne; sanokaa herra de Tréville'lle, että herra Aramis kiittää häntä nöyrimmästi. Saatte mennä.
Lakeija kumarsi maahan asti ja meni.
— Mitä tämä tietää? kysyi Aramis.
— Ota nyt mukaasi mitä arvelet tarvitsevasi viidentoista päivän matkalla ja seuraa minua.
— Mutta minä en voi lähteä tällä haavaa Pariisista, tietämättä...
Aramis seisahtui.
— Minne hän on joutunut, eikö niin? jatkoi d'Artagnan.
— Kuka? kysyi Aramis.
— Se nainen, joka oli täällä, nainen, jolla oli kirjailtu nenäliina.