— Onpa se kummallista, virkkoi hän miettiväisesti; te siis puhuitte minusta aivan kovaa?
— Niin, herra, kyllähän tein niin ajattelemattomasti; vaan mitäs tehdä, olihan nimi semmoinen kuin teidän minulle kilpenä matkalla: päättäkää itse, olenko minä sitä väärin käyttänyt!
Imarrus oli siihen aikaan hyvin tavallista, ja herra de Tréville suosi semmoista yhtä paljon kuin kuningas tai kardinaali. Hän ei voinut salata hymyänsä ja silminnähtävää mielihyväänsä; vaan hymy katosi pian ja, palaten omasta itsestänsä Meung'in tapaukseen, hän jatkoi:
— Sanokaapas, eikö sillä herralla ollut vähäistä arpea poskessa?
— Oli, aivan kuin luodin hipaisemisesta.
— Eikö hän ollut pulskannäköinen mies?
— Oli.
— Pitkäkasvuinen?
— Niin.
— Kalpeakasvoinen ja mustatukkainen?