— Asuntonne Pariisissa?
— Henkivartijahotelli, Desessarts'in komppaniia.
— Hyvä, vastasi kysyjä.
— Mitä tietä on minun kulkeminen? kysyi vuorostaan d'Artagnan.
— Rouen'iin menevää; mutta jättäkää kaupunki oikealle kädelle. Pysähtykää pienessä Écouis'in kylässä, siinä on ainoastaan yksi ravintola Écu de France. Elkää katsoko sen ulkomuotoa; siellä on tallissa yhtä hyvä hevonen kuin tämä.
— Sama tunnussana?
— Aivan sama.
— Hyvästi, isäntä.
— Onnea matkallenne, herra! tarvitsetteko vielä mitään?
D'Artagnan nyykkäsi päätään merkiksi että ei, ja lähti taas täydessä nelisessä. Écouis'issa uudistui sama temppu: hän tapasi yhtä kohteliaan isännän, sekä ripeän ja levänneen hevosen; ilmoitti siellä asuntonsa, niinkuin edellisissäkin paikoissa ja meni samaa vauhtia Pontoise'en. Pontoise'ssa muutti hän viimeisen kerran hevosta ja yhdeksän tunnin perästä ratsasti hän täyttä nelistä herra de Tréville'n hotellin pihaan.