— Hiisi vieköön, herra! sanoi hän, tulenpa minä kuinka kaukaa tahansa, te ette ole se mies, joka opettaa minulle hyviä käytöstapoja, tietkää se.
— Kukas tiesi, virkkoi Athos.
— Ah, ellei minulla olisi niin kiire, huudahti d'Artagnan, ja ellei minun olisi juokseminen erään jälkeen...
— Herra kiireellinen, minut tapaatte ilman juoksematta, minut, kuuletteko?
— Ja missä, jos suvaitsette?
— Karmeliittaluostarin tykönä.
— Mihin aikaan?
— Kello kaksitoista.
— Kello kaksitoista, hyvä, minä tulen.
— Koettakaa välttää antamasta minun odottaa, sillä neljänneksen kuluttua yli määräajan isken minä teiltä korvat poikki, saatuani teidät käsiini.