D'Artagnan kertoi seikkailunsa rouva Bonacieux'in kanssa.
Athos kuunteli tyynenä; ja kun d'Artagnan oli lopettanut, lausui hän:
— Joutavia kaikki, aivan joutavia!
Se oli Athoksen tavallinen sanantapa.
— Sinä sanot aina: "joutavia", virkkoi d'Artagnan, mutta mitäpä sinusta, joka et ole koskaan rakastanut.
Athoksen sammunut silmä leimahti äkkiä; mutta se oli vaan pikainen välähdys, jonka jälkeen kaikki oli taas yhtä pimeätä ja riutunutta kuin ennen.
— Se on totta, sanoi hän levollisesti, minä en ole koskaan rakastanut.
— Ymmärräthän siis, sinä kivisydän, sanoi d'Artagnan, että teet väärin ollessasi kova meitä helläsydämisiä vastaan.
— Hellät sydämmet, lävistetyt sydämmet, sanoi Athos.
— Mitä sanot?