— Tietysti, sanoi d'Artagnan.
— Se jätetään teidän palvelijallenne, herra.
— Malttakaa silmänräpäys, sanoi Athos; teidän luvallanne, herra, pyydän saada virkkaa muutaman sanan ystävälleni.
— Virkkakaa vaan.
— Athos veti d'Artagnan'in vähän syrjälle.
— No mitä nyt! sanoi d'Artagnan, mitä vielä tahdot, kiusaaja, tahdot kai minua vielä pelaamaan, eikö niin?
— En, tahdon vaan sinua vähän miettimään.
— Mitä?
— Sinä aiot ottaa hevosen, eikö niin?
— Epäilemättä.