— Mitä arvelet tehdä tuolla kukkarolla? kuiskasi hän hänelle korvaan.
— Minä aion antaa sen sinulle, Athos veikkoseni.
— Minulle? miksikä niin?
— Hiisi, sinähän hänet tapoit; sotasaalis on sinun.
— Minäkö vihollisen perilliseksi! sanoi Athos, keneksi sinä minua luulet?
— Sehän on tapa sodassa, sanoi d'Artagnan; miksikäs se ei olisi tapa kaksintaistelussa?
— En sodassakaan koskaan ole semmoista tehnyt, sanoi Athos.
Porthos kohautti olkapäitään. Aramis mutisti suutansa myöntymykseksi Athokselle.
— Siinä tapauksessa, sanoi d'Artagnan, antakaamme rahat lakeijoille, niinkuin lord Winter kehoitti tekemään.
— Niin, sanoi Athos, antakaamme kukkaro, ei meidän, vaan englantilaisten lakeijoille.