— Sinä surkuttelet minua, hyvä pienoiseni! sanoi d'Artagnan.
— Oh, kaikesta sydämmestäni! sillä minä kyllä tiedän mitä rakkaus on.
— Sinäkö tiedät mitä rakkaus on? sanoi d'Artagnan, ensi kertaa katsellen häntä tarkemmasti.
— Oi, tiedän.
— No niin, sen sijaan että surkuttelet minua, tekisit paremmin, jos auttaisit minua kostamaan emännällesi.
— Ja millä tavoin tahtoisitte hänelle kostaa?
— Minä tahtoisin valloittaa hänet ja sysätä syrjään kilpailijani.
— Siihen minä en koskaan rupea teitä auttamaan, herra, sanoi Ketty vilkkaasti.
— Ja miksikä et? kysyi d'Artagnan.
— Kahdesta syystä.