Tuokion perästä näkyi Bazin kynnyksellä.
— Mitäs sinulla on asiaa, ystäväni? kysyi Aramis sillä lempeällä puheentavalla, joka häneen aina ilmestyi silloinkuin hänen ajatuksensa vaan kääntyivät hengellisyyteen päin.
— Eräs mies odottaa teitä kotona, vastasi Bazin.
— Mies! kuka mies?
— Muudan kerjäläinen.
— Anna hänelle almu, Bazin, ja käske rukoilemaan erään vaivaisen syntisen edestä.
— Kerjäläinen tahtoo kaikin mokomin teitä puhutella ja väittää että te tulette sangen iloiseksi hänen tapaamisestansa.
— Eikö hänellä ollut mitään erityistä sanottavaa minulle?
— Oli. Jos herra Aramis, sanoi hän, empii tulla minua tapaamaan, niin sanokaa että minä tulen Tours'ista.
— Tours'ista? huudahti Aramis; hyvät herrat, suokaa anteeksi, mutta varmaankin mies tuopi minulle sanomia, joita juuri olen odottanut.