He menivät nyt Porthoksen luokse; Bac'in kadun kulmassa kohtasivat he Mousqueton'in, joka surkean näköisenä ajoi edellänsä hevosta ja aasia.
D'Artagnan huudahti ilonsekaisesta hämmästyksestä.
— Aa, minun keltainen hevoseni! sanoi hän. Katsoppas tuota hevosta, Aramis.
— Huu, millainen luuska! vastasi Aramis.
— Tiedäppäs, ystäväni, jatkoi d'Artagnan, juuri tuolla hevosella minä Pariisiin tulin.
— Mitä! Tunteeko herra tämän hevosen? kysyi Mousqueton.
— Sillä on peräti omituinen väri, sanoi Aramis; tuon karvaista en ole koskaan vielä ennen nähnyt.
— Sen kyllä uskon, sanoi d'Artagnan. Sen vuoksi möinkin sen kolmeen écu'sen, jonka hinnan sain kaiketi vaan tuon karvan vuoksi. Mutta kuinka tämä hevonen on joutunut sinun käsiisi, Mousqueton?
— Ah, huokasi palvelija, elkää kysykö minulta, hyvä herra, tässä on meidän herttuattaren mies tehnyt katalan kepposen.
— Kuinka niin, Mousqueton?