Samassa vetäytyi hän takaisin d'Artagnan'in puoleen.
Ja kun eron hetki tuli, muistutti mylady häntä vielä kertomuksestaan.
— Minä olen aivan valmis, sanoi d'Artagnan, mutta sitä ennen tahtoisin olla varma eräästä seikasta.
— Mistä sitten? kysyi mylady.
— Siitä, että te minua rakastatte.
— Olenhan jo selvästi osoittanut rakastavani teitä.
— Siinä tapauksessa on ruumiini ja henkeni teidän omanne.
— Kiitos, uljas rakastajani! mutta samoin kuin minä olen osoittanut teille rakkauteni, osoitatte te myöskin minulle, eikö niin?
— Se on varma tosi. Vaan jos te rakastatte minua niin paljon kuin sanotte, ettekö pelkää mitään minun puolestani?
— Mitä minulla olisi peljättävää?