— Totta tosiaan, te olette kelpo nuorukainen, sanoi Athos, puristaen kädestä nuorta miestä.
— Joutukaa, joutukaa, tehkää pian päätöksenne, huusi Jussac.
— Niinpä kyllä; sanoivat Porthos ja Aramis, päättäkäämme jotakin.
— Tuo herra on peräti jalomielinen, sanoi Athos.
Mutta kaikki kolme ajattelivat d'Artagnan'in nuoruutta ja varasivat hänen kokemattomuuttaan.
— Meitä ei ole kuin kolme, joista yksi haavoitettuna, siihen lisänä yksi lapsi, jatkoi Athos, mutta kaiketi sittenkin sanotaan, että meitä oli neljä.
— Kyllä kai, mutta paetkaamme! sanoi Porthos.
— Se on vaikeata, vastasi Athos.
D'Artagnan havaitsi heidän eperoimisensa.
— Hyvät herrat, koettakaahan toki minua, sanoi hän, ja minä vannon kunniani kautta, ett'en ota lähteäkseni täältä, jos meidät voitetaan.