— En tosiaan tiedäkkään; kolmannen toi minulle tänä aamuna eräs livreetön palvelija, joka ei tahtonut ilmoittaa minulle, ken sen oli lähettänyt, vakuutti vaan saaneensa käskyn herraltansa...
— Tai rouvaltansa, keskeytti d'Artagnan.
— Se ei vaikuta asiaan, sanoi Aramis ... hän vakuutti saaneensa käskyn rouvaltansa, tuoda hevonen minun talliini, ilmoittamatta keltä se tuli.
— Semmoista tapahtuu vaan runoilijoille, lausui Athos painavasti.
— No niin, siinä tapauksessa tehkäämme vielä paremmin, sanoi d'Artagnan; kumpaisellako hevosella itse ratsastat, silläkö, jonka ostit, vai sillä, joka sinulle lahjoitettiin?
— Tietysti sillä, joka minulle on lahjoitettu; ymmärräthän, d'Artagnan, ett'en minä voi niin loukata...
— Tuntematonta lahjoittajaa, jatkoi d'Artagnan.
— Tai salaperäistä lahjoittajatarta, korjasi Athos.
— Ostohevosesi jää siis sinulta joutilaaksi?
— Melkeinpä.