— Hyvät herrat, sanoi Athos, joka johti retkikuntaa, sill'aikaa kuin Grimaud laittaa ruokapöytää kuntoon, kerätkäämme kokoon musketit ja patruunat. Me voimme sitä paitsi keskustella sen ohella. Nuo herrat, lisäsi hän, osoittaen kuolleita, eivät kuule puhettamme.
— Mutta me voimme heittää heidät kumminkin juoksuhautaan, sanoi Porthos, sittenkuin olemme ensin tarkoin tutkineet, eikö heidän taskuissansa olisi mitään.
— Niin kyllä, sanoi Athos, mutta se on Grimaud'in asia.
— No niin, sanoi d'Artagnan, tutkikoon heidät Grimaud ja heittäköön heidät sitten yli muurin.
— Elkäämme tehkö niin, sanoi Athos, heistä voi olla meille hyötyä.
— Mitä hyötyä meille voi olla noista kuolleista? sanoi Porthos; sinä olet houkko, Athos ystäväni.
— Enpä olekkaan, vastasi Athos; kuinka monta muskettia on, hyvät herrat?
— Kaksitoista, vastasi Aramis.
— Kuinka monta patruunaa?
— Satakunta.