— Puhumattakaan siitä, sanoi Porthos, että kuningatar kyllä pelastaisi herra Buckingham'in, vaan ei suinkaan meitä.
— Hyvät herrat, sanoi d'Artagnan, Porthoksen huomautus on sangen järjellinen.
— Ah, mitäs kaupungissa on tekeillä? sanoi Athos.
— Siellä rumputetaan yleiseen marssiin.
Neljä ystävystä kuuntelivat; rumpujen pärrytys kaikui todellakin heidän korviinsa.
— Saattepa nähdä että he lähettävät meitä vastaan koko rykmentin, sanoi Athos.
— Ethän vaan aikone ruveta taistelemaan koko rykmenttiä vastaan? sanoi Porthos.
— Miksikä en? vastasi muskettisoturi. Tunnenpa olevani juuri sillä päällä ja olisin valmis taistelemaan vaikka armeijaa vastaan jos vaan olisimme olleet niin varovaisia että olisimme ottaneet tusinan pulloja lisää mukaamme.
— Totta tosiaan rumpu lähestyy! sanoi d'Artagnan.
— Anna sen lähestyä, sanoi Athos; täältä on neljännestunnin matka kaupunkiin, siis yhtä pitkä matka sieltä tänne. Siinä on aikaa enemmän kuin tarvitsemme, tehdäksemme suunnitelmamme; jos me lähdemme täältä, emme koskaan saa näin sopivaa paikkaa. Tietäkääs, hyvät herrat, nyt juuri pisti eräs tuuma päähäni.