Antakaa anteeksi, antakaa anteeksi! huudahti Felton, oi, antakaa minulle anteeksi!
Mylady luki hänen silmissänsä: rakkaus! rakkaus!
— Mitä minun on anteeksi annettava? kysyi hän.
— Että minä olen liittynyt teidän vainoojiinne.
Mylady ojensi hänelle kätensä.
— Niin nuori ja kaunis! huudahti Felton suudellen kättä palavasti.
Hän jumaloitsi mylady'ä.
Kun ensimäinen puuska oli tyyntynyt sanoi hän:
— Ah! nyt on vaan yksi asia kysyttäväni: ken oli tuo hirveä kiusaaja, tuo teidän oikea pyövelinne; sillä toinen oli vaan hänen välikappaleensa, ei mitään muuta.
— Kuinka, veljeni! huudahti mylady; pitääkö minun sanoa hänen nimensä? Etkö jo ole arvannut, ken hän oli?