Ensi kerran muistutti kauhistava tunne häntä, että hän oli nainen.
Tyhjä avaruus peloitti häntä.
— Minä aavistin tätä, sanoi Felton.
— Ei se ole mitään, ei mitään, sanoi mylady, minä laskeudun umpisilmin.
— Luotatko minuun? kysyi Felton.
— Kuinka sitä kysytkään!
— Pidä kätesi kiinni toisissaan; pane ne ristiin; kas niin, sillä tavoin!
Felton sitoi nenäliinansa hänen molempien kalvosiensa ympäri ja sitten nuoran sen ympäri.
— Mitä sinä teet? kysyi mylady kummastuneena.
— Pane käsivartesi kaulaani eläkä pelkää mitään.