— Ranskasta! huudahti Buckingham, unhottaen kaikki, ajatellessaan keltä kirje tuli.
Felton käytti silmänräpäystä hyväksensä ja iski puukkonsa herttuan kylkeen aivan päätä myöten.
— Haa, kavaltaja! huudahti Buckingham, sinä olet murhannut minut!
— Murhaa, murhaa! kirkui Patrik.
Felton katsahti ympärillensä, paetaksensa, ja nähdessään oven auki, syöksähti hän lähimpään huoneesen, jossa, niinkuin jo sanoimme, La Rochelle'n lähettiläät odottivat, juoksi sen halki, hyökkäsi portaille, mutta kohtasi ensimäisillä astimilla lord Winter'in, joka, nähdessään hänet kalman kalpeana, hurjistuneena, kädet ja kasvot verisinä, tarttui häntä kurkkuun ja huusi:
— Minä aavistin tätä, tulin vaan minuutin liian myöhään! Haa, sinua onneton!
Felton ei yrittänytkään vastarintaan. Lord Winter jätti hänet vartijan huostaan, ja kiiruhti Buckingham'in huoneesen.
Herttuan ja Patrikin huutoihin oli sama mies, jonka kanssa Felton oli etuhuoneessa kilvoitellut sisällepääsystä, rientänyt murhapaikalle.
Hän tapasi herttuan makaamassa sohvalla ja painamassa nyrkkiänsä haavan tukkeeksi.
— La Porte, sanoi herttua kuolevan äänellä, La Porte, tuletko sinä hänen luotansa?