— Ah, mylord, huudahti parooni, minä en koskaan saa enää lohdutusta!
— Sinä olet väärässä, hyvä ystäväni, sanoi Buckingham, ojentaen hänelle kätensä. Minä en tunne ketään miestä, joka ansaitsisi toisen suremista koko ikäkautta. Mutta jätä meidät nyt, minä pyydän.
Parooni meni ulos nyyhkyttäen.
Huoneesen jäi nyt vaan haavoitettu herttua, La Porte ja Patrik.
Lääkäriä haettiin, vaan ei löydetty.
— Te ette saa kuolla, mylord, te ette saa kuolla, huudahteli myötäänsä Itävallan Annan sanansaattaja, polvillaan herttuan sohvan edessä.
— Mitä kirjoittaa hän minulle? sanoi Buckingham heikolla äänellä, verta vuotaen ja kokien hillitä kovia tuskiansa, puhuakseen rakastetustansa. Mitä kirjoittaa hän minulle? Lue hänen kirjeensä minulle.
— Ah, mylord! huudahti La Porte.
— Tottele, La Porte; etkö näe ett'ei minulla ole hetkeäkään hukata?
La Porte mursi sinetin, avasi kirjeen ja levitti sen herttuan silmäin eteen, mutta turhaan koki herttua nähdä kirjoitusta.