Toinen salama leimahti; Grimaud ojensi kätensä ja tulikäärmeen sinertävässä valossa havaittiin yksinäinen talo virran reunalla, sata askelta lautalta.
Eräästä ikkunasta loisti valkea.
— Me olemme perillä, sanoi Athos.
Samassa silmänräpäyksessä nousi eräs mies ojasta; se oli Mousqueton; hän osoitti valoisata ikkunaa.
— Tuolla hän on, sanoi hän.
— Entäs Bazin? kysyi Athos.
— Minun vartioidessani ikkunaa, hän vartioi ovea.
— Hyvä; sanoi Athos. Te olette kaikki uskollisia palvelijoita.
Athos hyppäsi satulasta maahan, antoi ohjakset Grimaud'in käteen ja meni ikkunaan, viitattuansa muulle joukolle että poikkeaisivat ovelle päin.
Pientä taloa ympäröi pari kolme jalkaa korkea aita. Athos hyppäsi aidan yli ja tuli aivan ikkunan luokse, jossa ei ollut luukkuja, vaan jonka varjostimet olivat tarkasti eteen vedetyt.