— Sangen hyvin.
— Ja lisätkää siihen, jos tarvis vaatii, että arvelin tarjota teille jonkun viisikymmentä pistole'a, jos teillä, mikä ei suinkaan ole luultavaa, sattuisi tällä hetkellä olemaan rahanpula.
— Vallan mainiota; mutta tehän olette siis rikas, hyvä herra Bonacieux?
— Hyvissä varoissa, herra, saatan sanoa; olen koonnut sen verran, että saan pari kolme tuhatta écu'tä korkoa kaupastani, ja erittäinkin sijoittamalla pääomiani kuuluisan purjehtijan Jean Mocquet'in viime matkaan, niin että, ymmärrättehän herra, — Ah! mutta ... huudahti porvari.
— Mitä nyt? kysyi d'Artagnan.
— Mitä näenkään!
— Missä?
— Kadulla, vastapäätä teidän ikkunoitanne, tuolla portin aukossa: mies viittaansa kääriytyneenä.
— Siinä hän on! huusivat d'Artagnan ja porvari yhtä haavaa, tuntien miehen.
— Ah, tällä kertaa, huusi d'Artagnan, juosten ottamaan miekkaansa, tällä kertaa et pääse minulta pakoon.