— En tiedä oikein, mistä johtuu, mutta tuo käsiala näyttää tutulta.
— No ottakaa hänet vastaan, monseigneur; sitäpaitsi ei ole suurta vaaraa niistä, jotka lupaavat rahaa. Pahinta olisi se, etteivät ne voisikaan maksaa. Hyvästi nyt, monseigneur!
— Hyvästi, kreivitär, kunnes taas saan onnen teitä tavata.
— Kuulkaapa vielä, monseigneur, pari pikku asiaa!
— No mitä?
— Jos sattumalta tulisi jokin suuri rahasumma…
— Entä sitten?
— Sellainen, jonka luulitte jo menneen hukkaan, jokin löytö, aarre…
— Ymmärrän, veitikka, puolet kummallekin, vai mitä?
— Juuri niin, monseigneur.