— Niin, madame.
— Mutta…
— Ne olivat hänen viimeiset rahansa… muita varoja ei enää ole!
Kuningatarta tämä onnettomuus aivan huumasi.
— Tottahan olen hereillä, — sanoi hän. — Minuako kaikki nämä pettymykset vainoavat? Mistä tiedätte, ettei kardinaali de Rohanilla enää ole varoja?
— Hän kertoi minulle tämän häviönsä puolitoista tuntia sitten, madame, eikä sitä voi korjata, kun ne viisisataa tuhatta, livreä olivat niinsanoaksemme pohjimmaiset.
Kuningatar nojasi päätään käsiinsä.
— Täytyy jotakin päättää, — sanoi hän.
— Mitähän kuningatar aikoo? — ajatteli Jeanne.
— Näettekö, kreivitär, tämä on hirveä läksytys rangaistukseksi minulle siitä, että kuninkaalta salassa ryhdyin asiaan, jossa ilmenee niin vähän arvoa, — mitätöntä kunnianhimoa tai kehnoa mielistelyhalua. Enhän sitä kaulakoristetta tarvinnut, sen varmaankin myönnätte!