— Vastatkaa kysymyksiini. Sanotte, ettei teillä enää ole timanttikoristetta?
— Ei ole enää, — vastasivat jalokivikauppiaat yhtaikaa.
— Teidän ei tarvitse tietää, kelle olin jättänyt kaulanauhan teille vietäväksi… se asia koskee vain minua. Onko luonanne käynyt… oletteko tavannut kreivitär de la Motten?
— Anteeksi, madame, olemme kyllä hänet tavanneet…
— Jättikö hän teille mitään… minun puolestani?
— Ei, madame. Kreivitär sanoi vain: Odottakaa.
— Mutta kuka antoi teille sen kirjeen?
— Kirjeen? — toisti Böhmer. — Tämän kirjeen, jonka teidän majesteettinne näki, toi meille tuntematon henkilö myöhään eräänä iltana.
Ja hän näytti väärennettyä kirjettä.
— Vai niin, — sanoi kuningatar, — hyvä on. Huomaatte siis, ettei se tullut suoraan minulta.