— Teidän luvallanne, madame, — lisäsi kuningatar kääntyen abbedissaan päin.
Tämä vastasi vain syvällä kumarruksella ja poistui huoneesta vieden kaikki nunnat mukanaan. Kuningatar jäi nyt kahden kesken Andréen kanssa, jonka sydän tykki niin kovaa, että se olisi kuulunut, ellei olisi häipynyt vanhan seinäkellon verkkaiseen naksutukseen.
38.
Kuollut sydän.
Keskustelun alotti kuningatar, kuten olikin sopivaa.
— Saan siis teidät tavata, neiti, — sanoi hän hieno hymy huulillaan. — Tiedättekö, tuossa nunnanpuvussa teette minuun merkillisen vaikutuksen.
Andrée ei vastannut.
— Kun näkee entisen seuralaisen, — jatkoi kuningatar, — jo poistuneen siitä maailmasta, missä me muut vielä elämme, tuntuu se vakavalta muistutukselta kuoleman taholta. Ettekö ole samaa mieltä?
— Madame, — vastasi Andrée, — kuka rohkenisi antaa teidän majesteetillenne muistutuksia? Ei kuolemakaan uskalla kuningatarta varoittaa, ennenkuin tulee hänet viemään. Ja kuinka voisikaan toisin olla?
— Miksi niin?