Kuningatar oli kahden vaiheella; mutta nyt täytyi mennä loppuun asti.
— Se on herra de Charny! — vastasi hän surumielisellä, innottomalla äänellä.
— Herra de Charny! — huusi Andrée pelottavan kiihkoisesti, — herra
Olivier de Charny?
— Herra Olivier, niin, — myönsi kuningatar silmäillen nuorta naista hämmästyneenä.
— Herra de Suffrenin sisarenpoika, — jatkoi Marie-Antoinette yhä enemmän ihmetellen Andréen piirteisiin tullutta muutosta.
— Tahdotte siis naittaa minut herra de Charnylle? Niinhän te sanoitte, madame?
— Juuri hänelle.
— Ja… hän suostuu?
— Kosii teitä.
— Minä suostun, suostun! — huudahti Andrée suunniltaan ihastuksesta. — Minua siis hän rakastaa… minua hän rakastaa, niin kuin minäkin rakastan häntä!