— Monsieur! — ärjäisi Filip mustasukkaisuuden ja raivon huumaamana.
— Ettekö jo vaikene?
— Hyvä on, sanon vieläkin kerran. Kaikki, mitä teit, olen saanut tietää. Oletko aavistanut, että tiesin? Sen pitäisi, lempo soikoon, herättää sinussa luottamusta. Tuo läheinen suhteesi kuningattareen, onnistuneet temppusi, vierailusi Apollo-kylpylässä… se kaikki on meidän yhteiseksi onneksemme. Älä siis minua pelkää, Filip… Usko asiasi minulle.
— Te olette inhottava! — murisi Filip kätkien kasvot käsiinsä.
Ja todellakin Filip parka inhosi sitä miestä, joka paljasti kaikki hänen haavansa ja siihen tyytymättä levitti ja repi niitä niin rajusti kuin taisi. Todellisen kammon herätti hänessä se mies, joka luki hänen ansiokseen toisen nauttiman autuuden ja luullen imartelevansa ruoski häntä kilpailijan onnella. Parooni sovitti poikaansa kaikki, mitä oli kuullut ja arvannut, mitä pahansuovat panivat kardinaali de Rohanin, ja paremmin perehtyneet Charnyn tiliin. Hän uskoi Filipin olevan sen miehen, jota kuningatar salaa rakasti korottaen suosion huipulle. Juuri tämän suuren mielihyvän vuoksi oli herra de Taverney viime viikkoina lihonut.
Kun Filipille selvisi tämä uusi kataluuden rapakko, kauhistui hän nähdessään, että hänet siihen upotti juuri se olento, jonka olisi tullut pitää hänen kunniansa omanaan; mutta isku oli niin raju, että hän seisoi huumaantuneena ja mykkänä, kun taas parooni jatkoi laverrustaan entistä vilkkaammin.
— Oikean mestaritempun sinä olet tehnyt, — sanoi hän, — sillä nyt olet puijannut koko maailman. Tänään sanoi ainakin viisikymmentä henkilöä: se on Rohan. Ja toiset sata sanoivat: se on Charny. Pari sataa tiesi: se on Rohan ja Charny. Ei yksikään, kuuletko, osannut sanoa: se on Taverney. Toistan vieläkin, se on mestaritemppu, ja ainakin tulee minun onnitella… Muuten on asia kunniaksi sekä hänelle että sinulle, hänelle siksi, että valitsi sinut, sinulle siksi, että osasit hänet kietoa.
Samalla hetkellä, kun Filip tästä viimeisestä letkauksesta vimmastuneena sinkautti ukkoon uhkaavan silmäyksen, joka ennusti myrskyä, kuului pihalta vaunujen jyrinää, ja Filipin huomio kääntyi eräisiin ääniin, outoihin liikkeisiin, jotka merkitsivät jonkun saapuneen. Champagnen kuultiin huutavan:
— Se on neiti! Se on neiti!
Ja useat äänet toistivat:
— Se on neiti!