— Kuningatar, perin järkevä nainen, käsittää tietysti, että teillä on velkoja, monseigneur. Ja lisäksi hän on ylpeä, ei sellainen ystävä, joka ottaa vastaan lahjoja… Kun sanoin hänelle, että olitte jo suorittanut alkumaksuna kaksisataa viisikymmentä tuhatta livreä…

— Sanoitteko sen hänelle?

— Miksi en olisi sanonut?

— Sillä tapaa asia kävi hänelle jo alussa mahdottomaksi.

— Ei, vaan siitä sain keinon, jonkin syyn, miksi hän voi suostua. Ei mitään ilmaiseksi — niinhän kuningatar ajattelee.

— Voi, hyvä Jumala!

Jeanne otti nyt tyynesti taskustaan esille kuningattaren lompakon.

— Mikä se on? — kysyi kardinaali.

— Lompakko, jossa on kaksisataa viisikymmentä tuhatta livreä.

— Todellakin!