— Ne ovat niin viattomia, ettei niistä tulisi tunnonvaivoja, enkä luulisi myöskään rouva de la Motten pahoittelevan, vaikka joku saisi ne nähdä.
— Ja… todistuksia salaisista neuvotteluista, kohtauksista, onko niitäkin?;
— Kuinka monta tahansa.
— Pyydän mainitsemaan edes yhden.
— Paras todistus on se, että rouva de la Mottella ilmeisesti oli vapaa pääsy Olivan luo, sillä tapasin hänet siellä juuri samana päivänä, jolloin Oliva katosi.
— Samana päivänä?
— Niin, ja kaikki palvelijani näkivät hänet myös.
— Vai niin… mutta mitä hän sieltä tahtoi, kun Oliva oli poissa?
— Samaa kysyin itseltänikin aluksi enkä päässyt selville. Olin nähnyt rouva de la Motten astuvan maahan eräistä vaunuista Roi-Doré-kadun kulmassa. Palvelijani olivat myös nähneet samojen vaunujen odottavan siellä hyvän aikaa, ja siksi luulin ensin, että rouva de la Motte tahtoi ottaa Olivan mukaansa.
— Ja te olisitte sen sallinut?