— Kreivitär! — huudahti kardinaali riemun valtaamana, — te olette kallehin ystävä, kaikkein älykkäin, kaikkein…
— Niin, niin.
— Ja liitto pysyy meidän kesken…
— Ikuisesti, kuten aina sanotaan. Ei, minulla on vain yksi ansio.
— Mikä se, on?
— Se, että olen toimittanut asioitanne jollakin menestyksellä ja suurella innolla.
— Jos teillä olisi vain se ansio, rakas ystävä, niin sanoisin olevani melkein teidän vertaisenne, — sillä minä olen myös, sillaikaa kun olitte Versaillesissa, puhunut teidän hyväksenne.
Jeanne silmäili kardinaalia hämmästyneenä.
— Tosin se oli vain mitätön asia, — selitti kardinaali. — Pankkiirini kävi tarjoomassa osakkeita, en tiedä missä yhtiössä, jonka tarkoituksena on kuivattaa ja viljellä soita.
— Ahaa!