[Vielä Dumas'n päivinä esiintyi paljon sitä käsitystä, että Marie-Antoinettella oli häpeällinen osuus kaulanauha-jutussa, joka vallankumouksen tapahduttua vaikuttikin tärkeänä tekijänä hänen kohtalossaan. Vasta parikymmentä vuotta takaperin selvitti Funck-Brentano etevässä historiallisessa tutkimuksessaan (L'Affaire du Collier) lopullisesti koko vehkeilyn, — ja rouva de la Motten esiintymisen siinä juuri sellaiseksi kuin se on edellä kuvattu.]
[Mainitussa teoksessa päättyy esitys samaan kohtaan kuin tässäkin romaanissa: Jeanne de la Motte, omaa sukuaan de Saint-Rémy ja tekeytymisensä nojalla de Valois, on kesäkuun 21. p:nä 1786 julkisesti piesty ja poltinraudalla merkitty, — rimpuillen, raappien ja purren kuin villikissa, — sekä viety Salpétrière-vankilaan, huonojen naisten tyrmään. Eräässä toisessa tutkielmassaan Funck-Brentano käsittelee tämän merkillisen seikkailijattaren viimeisiä vaiheita; samaa aihetta ovat tutkineet m.m. skotlantilaiset Carlyle ja Andrew Lang.]
[Vieläkään ei ole täyttä selvyyttä siitä, millä tavoin Jeanne pääsi pakenemaan vankilasta, jossa häntä kuitenkin lienee vartioitu hyvin tarkoin, koska saattoi päätellä, että tällainen tunnoton valehtelijatar vapaudessaan yhäti kehittelisi parjauksiansa kuningatarta vastaan. Karkaaminen kuitenkin tapahtui jo v. 1787, ja Englantiin asettuen Jeanne muistelmiksi nimittämässään häväistyskirjassa antoi tästä tempusta laajan ja varsin romanttisen kuvauksen, jossa Lang osoittelee monia ilmeisiä mahdottomuuksia (Historical Mysteries, XIV). Olettaa voipi, että kuningatarta vastustavasta puolueesta joku auttoi hänet vapaalle jalalle, ja ensi työkseen hän alkoikin vihjailla, että juuri kuningatar oli hänet toimittanut pois vankeudesta, muka katuen syyttömälle ihmiselle tuottamiansa kärsimyksiä.]
[Jeannelle tuli väleen omituinen loppu. Vaikka hän sai runsaasti rahoja kaulakoristeen jalokivien myyskentelemisellä, ei hän edelleenkään osannut hoitaa talouttansa, ja v. 1791 muuan ulosotto-vouti tuli velkavankeuden uhalla kovistamaan häneltä kolmenkymmenen punnan suoritusta. Nokkela seikkailijatar tarjosi hänelle viiniä, livahti huoneesta, lukitsi oven jälkeensä ja piiloutui ylikertaan. Mies murtautui ulos ja löysi hänet, jolloin Jeanne hyppäsi alas ikkunasta. Hän putosi puunoksiin, jolloin häneltä murskautui polvi, katkesi reisi ja puhkesi silmä. Tästä hän oli silti tointumassa, mutta elok. 21. p:nä 1791 hän nautti ylettömästi silkkiäismarjoja, jotka olivat hänen herkkuansa, ja heitti henkensä sen johdosta kahta päivää myöhemmin.]
[Hänen miehensä — Dumas'n romaanissa syrjäytetty — oli Jeannen vehkeiden osatoverina päässyt täpärästi pakenemaan ranskalaisia poliiseja ja asettunut Englantiin hänkin. Yhdessä he olivat viettäneet humuelämää, kunnes muutamia päiviä ennen vaimonsa kohtalokasta hyppäystä la Motte haastoi kaksintaisteluun nuoren jalokivikauppias Greyn, joka oli esiintynyt todistajana avioparia vastaan nousseessa rettelössä noiden varastettujen jalokivien myynnistä. Kaksintaistelu tapahtui Brysselissä, koska sellainen kiistanratkaisu jo oli Englannissa kiellettyä, ja tavallisella onnellaan la Motte surmasi viattoman vastustajansa. Hänen oli sitten eleltävä milloin missäkin, loputtomissa kehnoissa seikkailuissa, joista hän kuitenkin suoriusi paatuneen syntisäkin korkeaan ukko-ikään.]
[Kaulanauha-jupakkaa ja "huijarikuningas" Cagliostron merkillistä toimintaa yleensä valaisevat varsin eloisasti hänen omat avomieliset muistelmansa, jotka on kirjoitettu vankilassa muutamaa vuotta ennen hänen kuolemaansa; tämä omituinen suurpetoksien historiikki ja samalla peräti kuvaava inhimillinen asiakirja ilmestyy suomeksikin ("Cagliostron muistelmat" Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1918). Suom.]
53.
Vihkiäiset.
Samana päivänä, jolloin tämä rangaistus pantiin toimeen, astui kuningas Versaillesissa kello kaksitoista ulos työhuoneestaan, ja hänen kuultiin kiivaalla äänellä sanovan jäähyväisiksi Provencen kreiville:
— Monsieur, tänään menen eräisiin vihkiäisiin. Olkaa niin hyvä ja säästäkää minua kuulemasta koti-ikävyyksiä; se olisi huono enne nuorelle parille, josta pidin ja jota tahdon suojella.