Kuningatar tunsi tohtorin ja tiesi, kuinka tämä kammoi ihmisiä, jotka muka oikein kiljuivat, jos pikkuisenkin voivat pahoin. Hän luuli herra de Charnyn hieman liioitelleen tuskaansa. Väkevät naiset ovat taipuvaisia pitämään väkeviä miehiä heikkoina.
— Sairaan haava on siis vain leikinasia, — sanoi hän.
— Hm, hm! — vastasi tohtori.
— Jokin naarmu…
— Ei juuri niin, madame. Mutta sama se, naarmuko vai haava… ainakin on nyt kuumetta.
— Poika parka! Onko oikein kova kuume?
— Kamala kuume.
— Ooh, — sanoi kuningatar kauhistuen, — en olisi luullut, että tuolla tapaa… yhtäkkiä… kuume…?
Tohtori silmäili kuningatarta hetkisen.
— Kuumetta on eri lajia, — selitti hän.